Kuinka moni nostaa kätensä pystyyn jos kysyttäisiin elätkö tasapainossa oman itsesi kanssa. Koetko että hallitset arkesi, aikataulusi ilman stressiä. Pieni stressi silloin tällöin on normaalia ja pitää meidät liikkeessä, tarkoitan jatkuvaa sydämentykytystä, huonosti nukuttuja öitä salaista toivetta siitä että saisit hengittää vapaammin. Käyttää aikaa siihen mikä on tärkeää. Milloin viimeksi tarkistit sisäistä kellokorttiasi, tutkit sitä pysyykö ulkoinen maailma kyydissä sen suhteen mitä sisimmässäsi tapahtuu. Voi olla että vuosi sitten olit täysin erilainen, vielä tukossa joltain osa-alueelta ja kun avaat solmuja sisälläsi vaatii se myös tasapainossa pysyäksesi säännöllistä tarkistusta siihen elämään jota elät. Etsimme epätasapainoon apua liikkumalla enemmän, juoksemalla ostoksilla, suorittamalla lisää näkemättä miten vain kiihdytämme sydämen epätoivoista sykettä. Pystykö istumaan hetken ihan hiljaa, rauhassa piinaavilta ajatuksilta. Siinä tärkeä harjoitus jokaiseen päivään. Minä yritin, monena päivänä. Tunsin syvää surua siitä etten pystynyt. Siitä että palasin siihen suorituselämään josta halusin pois, tunsin miten kadotin tasapainoni, yhteyteni omaan intuitioon ja sydämeeni. Hetken halusin arvostella itseäni, haukkua rumin sanoin. Taas olet siinä pisteessä että tarvitset uuden suunnan, hiljaisuuden kuunnella, tulla kuulluksi.
Pysähdyin ja katsoin elokuvan Nepalin slummien lapsista, miten Espanjalainen opettaja perusti koulun auttakseen näitä lapsia. Sisälläni heräsi jotain hyvin voimakasta, kipinä. Minä haluan matkustaa kuvaamaan näitä lapsia, kohdata sen miten köyhiä ihmiset voivat olla. Lähetin pyynnön maailmankaikkeudelle. Olen valmis. Muutamaa päivää myöhemmin eksyn vanhan tavaran myynti tapahtumaan. Olen jo poistumassa paikalta kun näen kyltin jossa kerrotaan että kaikki myynnistä saatu tulo menee lyhentämättömänä Himalajalle rakenteilla olevaan tyttöjenkouluun. Lumlan kylään pohjois Intiassa. Ihmiset ovat hyvin köyhiä ja munkki Geshe Pema Dorjee joka on saanut Dalai Lamalta tehtävän hoitaa tätä upeaa projektia. Suomalainen pariskunta Jorma Aunela ja Taiteilija Maria Lisitzin keräävät vanhaa tavaraa myyntiin ja lahjoittavat saadut tulot tuohon projektiin. Kerron toiveestani päästä kuvaaman noita lapsia tavatessani heidät myyntitapahtumassa ja syleilemme toisiamme kyynelsilmin, tunnemme kaikki tuon voimakkaan kutsun muuttaa mailmaa tekemällä hyvää. Tiedämme että jokainen pienikin teko synnyttää jotain suurta. Voimauttaa ihmisiä omalle elämälleen, antaa mahdollisuuden selvityä jostain mitä me täällä hyvin voinnin keskellä emme voi edes kuvitella. Köyhissä oloissa tytöt joutuvat usein hyväksikäytön uhreiksi, lapsiprostituoiduiksi, töihin aamusta iltaan. Se mitä nämä ihmiset yhdessä tekevät on jotain uskomatonta. Näille lapsille etsitään koulukummeja, ihmisiä jotka haluaisivat auttaa yksittäistä lasta saamaan mahdollisuuden kouluttautua. Kummimaksu on 45 € Kuukaudessa ja kattaa kaikki lapsen koulukulut. Monta ihmistä voisi vaikka yhdessä tukea yhtä lasta jos summa menee yli oman budjetin. Tytöt saavat mahdollisuuden kouluttautua ammattiin joka muuttaa heidän elämänsä, koko yhteisön elämä ja tulevaisuus muuttuu. Tässä sähköposti osoite josta voit kysellä lisää : de.lisitzin@gmail.com
Minä alan oman projektini, etsimään rahoitusta sille että pääsen kuvaamaan ja tapaamaan näitä lapsia, kertomaan maailmalle heidän tarinaansa. Ja niin, muutan kaiken sen mikä aiheuttaa epätasapainoa. Se on iso juttu voin kertoa mutta huudan kovaa universumille KYLLÄ! Päästän irti kaikesta siitä mikä pelottaa <3 köyhillä ihmisillä ei ole mitään, meillä on monia mahdollisuuksia tehdä asioille jotain.
