Minä Maria olen juossut niin pitkän matkan, kuluttanut useita oivallusten lenkkitossuja, hakanut päätäni seinään, oppinut. Elin niin pitkään elämää mulle kaikki heti. Luulin että onni tulee kauniin kodin, täydellisten servettien ja oikean ruokavalion myötä. Juoksin sitä samaa oravanpyörää jota niin moni kuluttaa, kasvatin lapsia luulemalla että tekemällä kaiken niiden puolesta, antamalla kaiken helposti vaivatta niistä tulee onnellisia.
Kunnes Pam! Se iski...uupuminen kohtaukset jotka pysäyttivät, henkinen selkärankani oli niin vahva että sen murtamiseen ei riittänyt pesäpallomaila, ei siihen tarvittiin paljon enemmän. Luovuin kaikesta, jätin niin paljon taakseni. Luulin että se että päästäää irti siitä mikä ei palvele uutta korkeampi värähteistä minääni tuo minulle helpon elämän. Meditoin paljon rukoilin pyysin, henkistä kasvua, ymmärrystä siitä kuka ja mitä todella olen.
Meni hetki kunnes oivalsin. Tässä universumissa todella toimii vetovoiman laki. Sain mitä pyysin. Nyt ymmärrän että ihmiselämä ajautuu niin helposti siihen mulle heti kaikki ajatteluun. Ego on niin ovela se huijaa sinut pienestäkin lipsahduksesta uhriksi, heikoksi ruikuttajaksi joka ihmettelee hankaluuksia joiden keskellä kahlaa. Kunnes tajuaa ystävän sivulauseesta miksi elämä on viime aikoina heittänyt niin paljon pyyhkeitä kehään.
Minä suoritan stressaan, juoksen taas oravanpyörässä kiihtyvällä tahdilla. Suljen silmät kaikelta oikeasti tärkeältä ja kauniilta. Pyysin henkistä kasvua ja sitä sain. Lasken viimeiset kolikkoni ja ostan ruusuja. Kuvaan niitä lapsen innolla ja ryömin lumihangessa. Elämä on sarja hetkiä joista ne epätäydelliset opettavat meille kaikkein eniten. Ainoa tehtäväsi ihmisenä on pitää itsesi, omat ajatuksesi tietoisena. Jokaisesta hetkestä, pienestä kasvaa onnentunne sisällä jota ei voi rahassa tai missään materiassa mitata. Se on viattoman vapaan lapsen hymy sisälläsi. Se ei tarvitse titteleitä, rooleja, ulkoista hyväksyntää sille riittää se hetki <3
Suurin lahja minkä voit antaa lapsellesi on itse tekemisen, oivaltamisen lahja. Se että alkaa ymmärtämään omien valintojensa, tekojensa seuraukset ovat suuri lahja. Miksi ottaisimme sen pois lapsiltamme. Tämä konkari äiti, uusäiti, isoäiti on viisas vanha luu. Se ei tuo mitään hopeatarjottimella. Se tanssii villisti lasten kanssa jokaviikkoisessa discossa jossa jokainen saa valita vuorollaan kappaleen, se pitää sylissä, leipoo ja juttelee. Mutta se myös vaatii. Vastuuta, tiedostamista.
Se rakastaa miestään niin että sukat pyörivät jaloissa vaikka tuo ei aina tekisikään niin kuin täydellisessä elämässä. Se katsoo peiliin kun sitä ärsyttää joku ja kaivaa vastaukset sisältään. Ei toisten kasvoilta. Se räyhähtää kun joku loukkaa mutte katkeroidu tai jää kantamaan kaunaa. Se elää tässä hetkessä, tai ainakin yrittää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti